Makuuhuoneemme

Ihanaa kun on lunta! Pitäisi varmaan mennä hieman testaamaan uutta lumikolaa ja lumentyönnintä. Joulupukki oli antelias :) Päädyin kuitenkin ensin kuvaamaan meidän makkareita, joista toinen ei ihan vielä makkarina toimi, koska koko poppoomme (kyllä, myös kissat) nukkuvat samassa huoneessa. Kunhan poikamme hieman kasvaa, siirtyy hän omaan huoneeseensa nukkumaan. 

Vielä on hieman kesken molempien makkareiden sisustaminen. Meidän makkari kaipaa sänkyä vastapäätä olevalle täysin valkoiselle seinälle jotain (mitä???) ja kun minimiehen huoneeseen siirretään pinnasänky, niin täydentyy hänen huoneensa myös nojatuolilla. Haaveilen myös uusista lampuista :)

Ai niin se kakku! Tässäpä siis kuva appelsiinituorejuustokakusta. 

Sulattaminen onnistui ihan hyvin. Huh! Aika perus juustokakku tästä tosin tuli. Olisin itse kaivannut enemmän appelsiinin makua, joten seuraavalla kerralla täytyy laittaa sitä tuplasti. Unohtui muuten konvehdit pikkujouluista jääkaappiin, joten nekin tarjoiltiin tapanina. Lahopää on aina lahopää :)

Olipa kerran joulu

10-vuotias siskoni kirjoitti koulussa ihanan joulutarinan, jonka haluan jakaa teille. Olen hieman lyhentänyt tarinaa, koska hän intoutui kirjoittamaan melkein romaanin :) Tämän tarinan myötä haluankin toivottaa kaunista ja rauhallista joulua teille!

JOULU

Olipa kerran joulu. Elettiin vuotta 2014 ja jouluun oli päivä aikaa. Joulupukin kylässä Korvatunturilla oli täysi tohina päällä. Tontut pakkasivat Joulupukin rekeen joululahjoja, lumihiutaleita lensi taivaalla ja koko Korvatunturi oli aivan lumen peitossa. Pikkutontut söivät suklaata ja tutkivat lahjalistoja, jotka maailman lapset olivat lähettäneet Joulupukille. Korvatunturilla oli selvästi kaikilla kiire, koska paljon oli vielä tekemättä. Piparit olivat leipomatta, joulukuusi hakematta ja koristelematta, jouluruoka tekemättä, joulupuuro keittämättä ja lahjoja paketoimatta. Suurin ongelma oli, että joka paikka oli siivoamatta. Lahjapapereita oli siellä täällä, lasten pulkkia ja liukureita oli pitkin pihaa, ja lahjasäkkejä vielä ilman lahjoja. Joulukalentereita oli joka paikassa. Joulukuusen tähtikin oli hukassa ja tonttulakkeja löytyi mitä omituisimmista paikoista. Petteri Punakuono ja muut porot odottelivat tallissa ruokaa.  Jouluisin kuuluisi olla rauhallista, mutta Korvatunturista ei voinut nyt sanoa samaa. Joulupukin harjatessa kammalla pitkää partaansa Joulumuori kaatoi glögiä itselleen ja ajatteli, miten ihmeessä he ehtisivät saada paikat siistiksi ja lahjat pakatuiksi ennen kuin Joulupukin tulisi lähteä matkaan. ”Nyt tarvitaan joulun taikaa”, hän ajatteli.

Viisivuotias tonttupoika Joonas pelkäsi, ettei hän saisi lainkaan joululahjoja, jollei Joulupukki pääsisi matkaan. Joonas yritti keksiä keinoa, miten kaikki saataisiin kuntoon jouluaattoon mennessä. Yhtäkkiä hän keksi keinon. Tontut rakastavat riisipuuroa ja niin hän tekikin suunnitelman Joulumuorin kanssa. Joulumuori ilmoitti pian tontuille: ”Minä lupaan keittää puolet enemmän riisipuuroa, jos lupaatte siivota koko Korvatunturin heti”. Koska tontut todella rakastivat riisipuuroa, he suostuivat suunnitelmaan. Alkoi suuri siivousurakka. Joku ruokki porot, joku siivosi sisällä ja toinen ulkona, joku löysi joulukuusen tähdenkin ullakolta. Joulumuori keitti puuroa ja kolme tonttua lähti hakemaan joulukuusta. Kokkitontut ryhtyivät kinkun paistoon ja tekemään laatikoita. Paketointitontut paketoivat lahjoja ja lastaajatontut lastasivat niitä Joulupukin rekeen. Muutaman tunnin päästä Korvatunturi alkoikin näyttää jo siistimmältä. 

Kun joka paikka oli siivottu, kuusi haettu ja koristeltu, piparit leivottu ja riisipuuro keitetty, kaikki tontut kokoontuivat Joulupukin kylän aukiolle ja Joulupukki sanoi heille: ”Hyvää työtä tontut! Te olette saaneet Korvatunturin siivottua. Nyt voi alkaa joulutanssit”. Tuolloin soittotontut alkoivat soittaa joululauluja. Tontut tanssivat joulukuusen ympärillä laulaen kokoillan. Kun kaikki laulut olivat soitettu ja tanssittu moneen kertaan, tontut menivät tyytyväisinä nukkumaan. Huomenna olisi jouluaatto ja kaikki oli valmista.

Aattoiltana Joulupukki pääsi valjastamaan poronsa ja lähti matkaan. ”Ilmaan porot!”, huusi Joulupukki. Porot lähtivät juoksemaan ja nousivat ilmaan. Ennen kuin Joulupukki poroineen hävisi näkyvistä, hihkaisi Joulupukki Korvatunturin tontuille ”Hyvää joulua!”.

Konvehdit pikkujouluihin

Eilen tein pikkujouluihin viemiseksi konvehteja tai miksi näitä "sulatettusuklaanameja" voisikaan kutsua :) Jokaisessa on Fazerin Sinistä alla ja päällä Pandan valkosuklaata tai Candy Melts -nappeja. Koristeina rusina, suolapähkinät tai Marieanne-pallo. Mitäs pidätte? Hauskaa pientä väkertämistä oli.

Tein myös jouluisen (lue piparipohjaisen) Appelsiinisuklaatuorejuustokakun. Keksin itse tuon ohjeen ja lähinnä mietityttää tuo liivatteen määrä. Lisäksi aion sen pakastaa, koska se syödään vasta tapaninpäivänä. Koskaan en ole kokonaista juustokakkua pakastanut, joten pelottaa hieman onnistuuko sulatus hyvin. Koristelen sen vasta juuri ennen tarjoilua, joten ehkäpä viikon päästä saan tännekin siitä kuvan.

Nyt siivoamaan! :)

Joulua kotiin ja kaunista päälle

Ripustin tänään aiemmin leivotut piparit koristamaan "kissojen huonetta". Juu, kyllä meillä on kissoilla oma huone. Kissojen tavarat ja hiekkalaatikko ovat sijoitettuina sinne, joten he sitä pääsääntöisesti käyttävät. Kissoilla on muuten yllättävän paljon tavaraa! Huone toimii myös mieheni vaatehuoneena, mutta muuta funktiota sillä ei pahemmin ole. Aikaisemmin se oli työhuone, mutta koska kumpikaan meistä ei siellä työpöydän ääressä istunut, siirsimme työpöydän olohuoneeseen ja johan tuli pöydälle käyttöä! Ja mikä parasta, nyt eivät enää läppärimme majaile keittiönpöydällä.

Tänään kokeiltiin myös isomummun taidonnäytettä pojun päälle. Kuinka soma onkaan! Hieman vaan tuli pienelle väsy ja nyt hän onkin vaunuissa päivän toisilla unillaan. On se vaan niin ihana tuo pieni mies <3

Lelujen säilytys

Ostin pikkumiehen leluille uuden säilytyskorin olohuoneeseen edellisen korin mennessä ulkokäyttöön. Viikon lelut majailivat vähän siellä sun täällä, mikä ei ollut paras ratkaisu. Onneksi nyt on taas paikka niille! Niin ja tuo karmaiseva hätäratkaisu-sohvapöytä on menossa pois, kunhan vain löydämme molempien makuun sopivan uuden...on ollut hieman haasteita :) Ehdotuksia hyvistä sohvapöydistä otetaan vastaan!

Valkoinen kangaskori on tietysti hieman riski, mutta tykkään niin valkoisesta ja halusin nimenomaan kangaskorin. Eipä tuo onneksi maltaita maksanut. H&M:ltä löysin kympillä.

Ripset kasvamaan

Moni nainen haikailee pitkien ripsien perään. Monet käyvätkin kuukausittain hakemassa pidemmät räpsyttimet. Upeathan niistä saa, kun tekijä osaa hommansa. Itse en vaan jaksa ja raaski tuohon rumbaan lähteä. Olenkin päätynyt toiseen ratkaisuun, ripsiseerumiin. Kävin jokusia vuosia sitten kosmetologilla ja hän suositteli minulle ripsiseerumia. Vakuutti, että seerumilla jo ihan hyvän mittaisista ripsistäni kasvaisi todella upeat. Seerumin hinta oli tuolloin mielestäni todella korkea (muistaakseni 120e), mutta päädyin kerrankin oikein tuhlaamaan kauneuden eteen ja se kannatti! Kuukauden päästä minulla oli huomattavasti pidemmät ja tuuheammat ripset. Moni ystäväni luulikin minun käyneen ripsienpidennyksessä.

Käyttämäni ripsiseerumi on nimeltään RevitaLash Advanced. Seerumia laitetaan aivan ripsien tyveen, kuten laittaisit eyelineria. Seerumi näyttää vedeltä eikä tuoksu ainakaan minun nenääni miltään. Jos seerumia menee vahingossa silmään, niin kirvelee vain pienen hetken. Mitään sivuvaikutuksia itselleni ei seerumista ole tullut. Laitoin aluksi seerumia joka ilta pari vetoa yläripsien tyveen ja parin kuukauden päästä käytin seerumia noin kolme kertaa viikossa. Tämä riitti hyvin pituuden ylläpitämiseen. Ensimmäinen seerumipullo kesti noin kaksi vuotta, joten ei se sittenkään niin kallis ostos ollut. Yksi miinuspuoli seerumissa on verrattuna ripsienpidennykseen ja se on väri. Seerumi ei muuta ripsiä tummemmaksi. Joudun siis edelleen laittamaan ripsiväriä aamuisin, jotta lopputulos on hyvä. Joskus olen ripseni värjännyt, mikä tietysti poistaa tämän ongelman.

Pidin raskauden ajan taukoa käytössä ja marraskuun alussa aloin käyttämään seerumia uudestaan. Tässä on tämänhetkinen tilanne. 

Mitä mieltä olette?

Odotettu parannus

Kun keväällä ostimme ihan uuden paritalon puolikkaan, olimme täysin ihastuneita asuntoomme, mutta tiedostimme jo ennen ostopäätöstä siinä joitain asioita, mitä halusimme muuttaa. Ennen muuttoa revimme parista makuuhuoneesta tapetit pois ja laitoimme tilalle uudet.  Suurimmat epäkohdat asunnossamme olivat kuitenkin terassille kulku ja olohuoneen/keittiön tuuletus. Tilassa ei ollut tuuletusikkunaa  ja terassille kulku oli talon sivulla sijaitsevan etuoven tai sen vieressä sijaitsevan kodinhoitohuoneen oven kautta. Jos oli tarve tuulettaa, se tapahtui avaamalla etuovi. Terassimme ja suurin osa pihastamme sijaitsevat talon edessä ja koimme, että sinne olisi kiva päästä myös olohuoneesta/keittiöstä.

Olemme nyt ratkaisseet nämä kaksi ongelmaa! Terassi on olohuone/keittiön ikkunoiden edessä, joten päätimme vaihtaa yhden näistä ikkunoista oveen. Nyt olohuoneesta on pääsy terassille ja tuuletus onnistuu myös tämän oven avaamalla. Oven saa avattua pienelle raolle ja lukittua siihen. Näin ollen kissoja ei tarvitse eristää tilasta kun tuulettaa. Toki lumisella tai sateisella säällä tuulettaminen näin ei ihan optimaalista ole, mutta mahdollista kuitenkin. 

Meidän ikkunat ovat Skaalan, mutta päädyimme ovessa Tiiviin. Saimme Tiiviltä paremman tarjouksen ja täytyy myöntää, että myyjä oli myös aktiivinen. Voin onnekseni todeta, että olen tyytyväinen asentajien palveluun. Toinen heistä teki 14 tunnin työpäivän ja jätti pikkujoulut väliin. Tekivät myös erittäin siistiä työtä.

Ovi toi jotenkin kotoisamman tunnelman olohuoneeseen. Ainoa häiritsevä asia on tuo askellista. Siinä on kahta eriväristä puuta ja kaukaa katsottuna vaaleampi näyttää jopa muoviselta. Maalaamme sen luultavasti valkoiseksi.

Ei muuten ole pahemmin lunta tupruttanut täällä, mutta eilen kun ovi tuli ja tiedossa oli iso aukko seinässä, niin tottahan toki sitä lunta sitten satoi. Ihanaa viikonloppua! 

Vanha omenalaatikko

Tein viime viikolla löydön Lielahden Kodin Ykkösestä, joka valitettavasti lopettaa pian. He myivät sisustusrekvisiittana käyttämiään vanhoja omenalaatikoita. Olin niitä aikaisemmin siellä ihastellut ja todennut harmikseni, etteivät ole myynnissä. Nyt oli siis pakko ostaa vaikka hinta 30e mietitytti. Äitini hieman toppuutteli kun olin kolmea laatikkoa laittamassa kärryyni, joten mukaan päätyi vain yksi. Kotona hinkkasin laatikon märällä rätillä niin puhtaaksi kun vain sain. Päätin asetella laatikon sisälle lasihurrikaannin, jossa on itse tehdyt paperinarupallot ja led-valosarjan. Päälle istutin V:n Pentikin nallen.

Nyt jälkikäteen olisi sittenkin pitänyt ottaa ne kaikki kolme. On tuo yksi niin kivan näköinen meillä. Ilmeisesti laatikot ovat tehneet hyvin kauppansa, koska äitini mukaan niitä oli eilen vain muutama jäljellä. En taida ehtiä sinne enää laatikkovarastoani täydentämään, mutta onneksi on tuo yksi!

Viisi kuukautta

Neuvolassa on minusta aina kiva käydä. Emme omista vaakaa ja pituuttakin on hieman vaikea mitata. Helpottavinta on tietysti saada tieto, että lapsi kasvaa ja kehittyy kuten pitääkin. Lisäksi siellä jutellaan monen äidin lempiaiheesta eli omasta söpöliinistä ja kuukauden aikana heränneisiin kysymyksiin saadaan vastauksia. Tämä kerran kuussa käynti on minusta ollut juuri sopiva. Itselläni ei ole päivisin autoa käytössä, joten aina on pieni sumpliminen neuvolaan menon kanssa. Onneksi minulla on avuliaat lähellä asuvat vanhemmat ja sisko.

Tänään olikin poikamme 5kk neuvola. Mietin aamulla, että mitenköhän menee, koska viime kerralla hän oli hyvinkin vakava ja vierasti selvästi lääkäriä, ja kaiken lisäksi tänään oli rokotuksia tiedossa. Onneksi rokotukset menivät yllättäen vain pienellä tirautuksella ja murinalla. Neuvolan täti tokaisikin, että eipä ole hetkeen ollut yhtä reipasta 5kk rokotuksen ottajaa. Kyllä äiti oli ylpeä. Kaikki oli kunnossa ja painoakin oli tullut melkein kilo! Hyvin on siis poju syönyt. Nyt toivon vain, että hänelle ei nouse paha kuume rokotteista. Illalla olisi minulla tiedossa joululahjaostoksia siskon kanssa ja mies jää pojan kanssa kahden. Seuraava neuvola onkin sitten ensi vuonna. Kyllä aika menee nopeasti; kohta pikkumies on jo puoli vuotta. Huh!

Kissat ovat vieneet sydämeni

Olen rakastanut kissoja siitä lähtien kun meille tuli ensimmäinen kissamme maatiaiskolli Nappi. Olin tuolloin ala-asteella ja koen, että Nappi oli yksi parhaimmista lapsuuden- ja nuoruudenystävistäni. Lapsuuteni valokuvat sekä piirrokset ovatkin täynnä kissoja. Nappi eli pitkän ja, ainakin itse uskon, onnellisen elämän. Hän oli maailman kiltein kissa. Vieläkin on Nappia ikävä.

Nappi

Muutettuani pois kotoa elin pitkään ilman kissaa, kunnes noin kolme vuotta sitten meille muutti pyhä birma Noelle. Muistan kun ajoimme itsenäisyyspäivänä katsomaan Noellea ja hänet nähdessäni silmät kostuivat; niin söpö, että sanotuksi ei saa! Joulun jälkeen hän sitten kotiutui meille. Koimme pian, että Noelle on liikaa yksin kotona ja päätimme hankkia hänelle kaverin. Toinen pyhä birma Nessa muutti meille noin vuoden päästä. Tässä hieman tietoa näistä neidoista.

Noelle – Ruskeatabbynaamio pyhä birma

Söpöliini. Isot siniset silmät ja upea kaulus. Mielestäni hyvin kuvauksellinen ja onkin koristanut Pyhä Birma lehden kantta sekä on vuoden 2015 kalenterissa. Laiheliini. On kiintynyt minuun ja nukkuu aina tyynylläni, usein nojaten minuun. Rakastaa hiuksia (niitä on niiin kiva syödä). Pelkää meidän pikkumiestä. Meidän stressipeikko. Raapii ikkunoita ja ovia, onneksi ilman kynsiä. Inhoaa matkustamista ja onki usein oksentanut autoon ja muutaman kerran pissannutki…jiihaa. Nykyään annamme hänelle matkapahoinvointilääkettä. Luulee olevansa Tarzan, mutta aina ei ihan onnistu noi hypyt.

Noelle

Nessa – Sinitabbynaamio pyhä birma

Kaunotar. Silkin pehmeä turkki (en tiedä mitään niin silkkistä), upea häntä ja kauniit kasvot. Kuvat eivät tuo hänen kauneutta esille. Oli kerran näyttelyssä ja pärjäsi hyvin, mutta stressasi sen verran, että emme uudestaan häntä ole näyttelyyn vieneet. On kiintynyt mieheeni ja muutenkin on miesten nainen :) Antaa pikkumiehen ”silittää”, mutta pelkää muita lapsia paljon. Rakastaakin silittämistä ja ei antaisi lopettaa. Innostuessaan puree. Tulee syliin kun itse haluaa. Herkkupeppu. Tunkee aina ensin ruokakupille. Kuulee aina kun jogurttipurkki avataan. Myös kaikki kukat/heinät menisivät alas ja sen vuoksi meillä on niitä vaikea pitää.

Nessa

Minäkö bloggari?

Hei! Täällä ilmoittautuu uusi bloggaaja. Olen miltei kolmekymppinen äiti ja vaimo Pirkanmaalta. Olen ollut nyt kotona noin puoli vuotta, josta suuren osan ajastani 07/2014 syntyneen poikamme V:n kanssa. Ennen kotiäitiyttä kävin töissä 80 km päässä, joten vapaa-aikani oli aika vähissä. Elämäni on nyt hyvin erilaista kuin vuosi sitten. Aika kotona on mennyt yllättävän hyvin ja olen viihtynyt. Nyt kuitenkin koen, että tarvitsen jotain omaa tekemistä mitä voin tehdä aina kun löytyy aikaa (= kun V on unten mailla). Ajattelin siis kokeilla bloggaamista. Pidän blogien lukemisesta, joten miksi en itsekin kokeilisi.

Blogini tulee kertomaan omasta elämästäni. Tällä hetkellä elämäni pyörii tietysti suurelta osin rakkaan poikani ympärillä, mutta blogissa painotan myös muuta eli mm. sisustamista, kissojamme ja leipomista. Katsotaan mitä tästä kehkeytyy!

Tervetuloa lukemaan blogiani!